Muistiinpanoja
Sunnuntaina 06 päivänä kesäkuuta 2011
Uuden kotisivuston päivittämistä
Olen ollut uuden tyylipohjaisen kotisivuston kimpussa sitten sen, kun viimeksi tein muistiinpanoja 22 toukokuuta 2011. Tutustuminen tyylipohjiin alkoi jo vapun tienoilla, mutta kaksi viikkoa olen siirtänyt materiaalia nykyiseltä kehyspohjaiselta sivustoltani tyylipohjaiselle sivustolle. Työ on ollut hidasta, koska CSS-koodi, jolla tyylipohja-asetukset määritetään, on minulle uusi alue. Lisäksi haluan sivustolle uutena asiana valokuvagallerian.
Muutostyö on ollut välttämätöntä, koska hakukoneet eivät osaa indeksoida ja näyttää oikein kehyspohjaisia sivustoja. Niiden sijoittuminen indeksoinnissa on huonompaa ja hakukoneet irrottavat sivuja kehyksistä, jolloin niiden layout on luvattoman karu. Itse pidän kehyksistä, koska niiden päivittäminen on nopeaa ja niitä on helppo tarkastella menukehyksen pysyessä jatkuvasti näkyvillä. Näin vierailija voi milloin tahansa siirtyä uudelle sivulle klikkaamalla Menu-kehyksen painikkeita. Tyylipohjaisen sivun ollessa kyseessä Menu-kolumnin painikkeet katoavat, kun vierailija lukee sivun materiaalia eteenpäin. Tosin yhdessä ilmaisessa tyylipohjamallissa, joita olen ladannut koneelleni netistä, olisi ollut mahdollista käyttää vieritystä siten, että vain sisältö olisi liikkunut muiden kolumnien pysyessä paikoillaan, mutta mallin ulkomuoto muuten oli koruton ja epämiellyttävä. Päädyin valitsemaan kaksikolumnisen tyylipohjan, koska se on ollut ainoa, joka on kestänyt siihen tehtyjä päivityksiä. Muissa oman materiaalin lisääminen on aiheuttanut sekaannusta eivätkä tyyliasettelut ole pysyneet kuosissa. Joidenkin kohdalla kolumnit menivät niin sekaisin, että ne näyttäytyivät alakkain, vaikka ne on tarkoitettu vierekkäisiksi.
Uuden tyylipohjan myötä Muistikirja-sivun nimeksi tulee Muistiinpanoja. Muistikirja-sivun pääotsikko on ollut tähän saakka Nettipäiväkirja, mutta yhdenmukaistan käytännön ja Muistiinpanoja-sivun pääotsikon nimeksi tulee johdonmukaisesti Muistiinpanoja. Muu pysyy ennallaan eli pääotsikon jälkeen tulevat päiväys ja varsinainen päiväkohtainen otsikko. Tänään se on Uuden kotisivuston päivittämistä.
Tänä sunnuntaina tai myöhemmin mahdollisesti tekemiäni muistiinpanoja en julkaise erikseen kotisivustollani vaan ne tulevat Internetiin yhdessä koko tyylipohjaisen sivuston kanssa. Siihen asti vierailijoiden on tyydyttävä lukemaan kehyspohjaisella kotisivustolla nyt olevaa materiaalia, johon olen viimeksi tehnyt päivityksiä kaksi viikkoa sitten. En ole asettanut mitään aikatakarajaa tyylipohjaisen sivustoni julkaisemiselle. Vanha materiaali on jo siirretty uudelle sivustolle, mutta valokuvagallerian tekeminen on kesken. Opettelen parasta aikaa eri valokuvankäsittelyohjelmien käyttöä. Jotkut niistä ovat tuttuja minulle, mutta en ole aikaisemmin tehnyt kuvakollaaseja.
Sunnuntaina 22 päivänä toukokuuta 2011
Jäkälän kuviot puussa
Tein antoisan pyöräretken. Kuvailin puunrunkoja, kiviä ja kantoja, koska
etsin pintoja uuden valmisteilla olevan tyylipohjaisen sivuni mallineen
taustakuvaksi. Tietysti ilmaisia pintoja voi kopioida netistä, mutta
jotenkin minusta tuntuu, että omalla sivulla pitää olla itse kuvaama
pinta. Silti voi olla, että joudun tinkimään periaatteistani tässä
suhteessa, koska kamerani erottelukyky ja muut ominaisuudet eivät ehkä
riitä tarpeeksi terävään kuvaan. Joskushan tekstuuri rakennetaan muutaman
neliösenttimetrin palasesta ja se suurennetaan moninkertaiseksi.
Makrokuvaus olisi mahtavaa, mutta välineet maksavat hunajaa. Luonnon yksityiskohdat ovat tutkimattomia ja aina arvaamattomia. Tänään ihailin jäkälien värikkäitä kudoksia puun rungoilla. Ehkä puut eivät ole niistä yhtä iloisia, vaikka luin puutarhapalstalta, ettei jäkälistä juuri haittaa ole. Niiden runsas esiintyminen voi sinänsä olla merkki puun huonokuntoisuudesta. Niiden poistaminen ei paranna sairasta puuta vaan siihen tarvitaan muita keinoja. Jäkälän voi poistaa esimerkiksi omenapuista juuriharjalla, http://olotila.yle.fi/piha/kasvit/puut-ja-pensaat/omenapuun-leikkaaminen-ja-jakalan-poisto
Siinä valon ja runsauden sateessa, minulle tuli mieleen, kuinka talvi ja
pimeät illat ovat vaatimattomalla tavalla runsaita eli niitä pitää oppia
lukemaan kuin ohjelmointikoodia, niin niistä tulee runoutta. Prameuden
keskellä meinaa moni asia jäädä huomiotta niin kuin uskolliset kenkäni,
jotka ovat palvelleet minua nurkumatta jo muutaman vuoden. En minä
nytkään olisi niitä muistanut, mutta kokeilin erilaisia säätöjä
kamerassani ja säätöjen vaihtamisen merkiksi otin muistikortille kuvan
kengästäni. Kun näen kenkäkuvan, tiedän vaihtaneeni taas säädön. Vasta
kun siirsin kuvia tietokoneelle, huomasin kuinka sympaattisilta tämä
velikulta näyttää. Se tosin huomautti olevansa pölyinen eikä siksi
haluaisi olla mallina. Höpötyksiä vastasin, sillä sinä ja veljesihän
kävelette kanssani kangasmailla ja jänkällä, miten siinä voisi kiiltävänä
selvitä. Sitä paitsi vastahan minä teidät puhdistin, kun kävimme lääkärin
vastaanotolla. Joka päivä en lankkipurkkia avaa.
Silti en vuodenajoista luopuisi. Valossa maalataan panoraamoja ja syksyllä nyplätään maisemapitsiä. Sillä tavalla me kyllä osaamme olla tuottoisia, ainakin suurin osa meistä. Valitettavasti joillakin menee luu kurkkuun, kun lämpömittari tippuu alle nollan ja/tai pitää sytyttää lyhtyjä kulkemista varten. Silloin luovuudella ei tunnu olevan rajoja, kun kuulee niin monta syytä, miksi ei näe metsää puilta, syksyä kesältä. Mutta unohdetaan puheet muista vuodenajoista, kun kesä on tulossa ja annetaan kaikenlaisten kukkien kukkia. Kesällähän tarjonta on runsasta, mikä on fantastista. Voiko ihminen sille mitään, jos elää vain valossa. Sellaiset sisaret ja veljet taisivat olla edellisessä elämässään karhuja.
Lauantaina 14 päivänä toukokuuta 2011
Ketä varten Webbi on
Kun ihmettelin, miksei ystäväni julkaise artikkeleitaan Webissä. Hän perusteli, ettei halua julkaista juttujaan, koska ne vain hukkuvat massaan eikä niitä kukaan lue. Toinen tuttu perusteli vaitioloaan sillä, etteivät hänen kirjoitukset ole tarpeeksi tasokkaita eikä hän sen takia kehtaa niiden kanssa tulla julkisuuteen. Mielestäni molempien kirjoitukset olivat tasokkaita ja huolella laadittuja.
Vastaavanlaisia argumentteja olen kuullut usein tuttavieni suusta, mikä on ihmetyttänyt minua suuresti. Jos Web onkin vaikea määriteltäväksi, yksi asia on varma. Se on tekijöidensä summa aivan samalla tavalla kuin elämä ylipäätään. Valitettavasti luontainen epävarmuus ja/tai neuroottinen itsekritiikki vaivaavat molempia yhteyksiä. Ne, jotka uskaltavat puhua työelämässä ja kotona, avaavat sanallisen arkkunsa myös tiedon valtateillä.
Lieveilmiöitäkin esiintyy, kun nimimerkkien taakse piiloutuvat ihmiset heittävät lokaa toistensa päälle esimerkiksi keskustelupalstoilla. Haittaohjelmien kirjoittajat ja heitä seuraavat rikolliset eivät ole jättäneet tilaisuutta käyttämättä. Silti kyse ei ole Webistä sinänsä, sillä aivan samalla tavallahan elämä pyörii Webin ulkopuolella. Väärinkäytökset ovat kuitenkin saaneet Webin vastustajat liikkeelle. He hakevat perusteluita Webin kelvottomuudelle negatiivisuudesta unohtaen, että tulikin voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Silti kukaan ei tosissaan ala kampanjoimaan tulta vastaan.
Kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten tätä välinettä käytetään. Mitä useampi maan hiljaisista uskaltautuu mukaan, sitä demokraattisempi Webistä tulee. Samalla lieveilmiöiden osuus prosentuaalisesti vähenee eivätkä ne saa enää niin paljon huomiota, mikä on omiaan vähentämään kielteistä käytöstä. Sille on sitä vähemmän perusteita, mitä vähemmän se kiinnostaa ihmisiä.
Webbi on uusi väline. Sen kanssa ei ole mitään ehdottomia sääntöjä vaan käytäntö muovaa, mihin suuntaan se kehittyy. Sosiaalinen rakenne tulee entisestään individualisoitumaan perhekokojen pienentyessä ja vapaa-ajan lisääntyessä. Koneenrikkojat löytävät jatkuvasti arvosteltavaa nykykehityksestä, vaikka se on luonnollinen jatkumo elinkeinorakenteen, välineiden ja perhepolitiikan muutoksista. Olisi luonnotonta, jos yhden hengen taloudet käyttäytyisivät kuin entisaikojen suurperheet. Samalla kun yksinäisten määrä kasvaa, pienenee myös heidän sukukuntansa, koska se niin ikään muodostuu yksinäisistä ihmisistä tai yhden kahden lapsen ydinperheistä. Yksilön on ryhdyttävä onnensa sepäksi.
Valitettavasti kehityksen ulkopuolelle jää kovin herkästi, jos pitäytyy vanhoissa konsteissa tai antaa estojensa ja/tai epävarmuutensa määrätä tahdin. Toivottavasti Webbi lunastaa pitkällä aikavälillä paikkansa siinä mielessä, että siitä tulee mahdollisimman monen itsellisesti elävän nykyihmisen uusi vuorovaikutusväline, koska sellaisen löytyminen muualta saattaa olla vaikeaa. Tietysti kaikenlaisia yhdessäolon seminaareja ja kursseja järjestetään, mutta ne ovat kalliita ja vaativat erikoispanostamista. Tähän usealla ihmisellä ei ole joko rahaa tai aikaa. Webbi on niitä varten, jotka vaikuttavat sen kautta. Se on kaikille mahdollista, kuten se on Webin ulkopuolella.
Perjantaina 6 päivänä toukokuuta 2011
Nätti ihminen
Tornion portilla tulee usein istuttua ABC-ravintolassa ja katseltua ihmisiä askareissaan. Ajatuksia nousee mieleen kahvikupin ääressä. Useamman kerran olen ilahtunut ystävällisistä ihmistä ja todennut sisäisen kauneuden saavan ihmeitä aikaan. Se kultaa vaatimattomatkin kasvot ja pelastaa kanssaihmisten päivän.
Toki Shakespeare on lausunut, että kauneuden kasvot kruunaa hyvä sydän, mutta eipä mopolla mahdottomia. Teoriassahan voi odottaa, mitä tahansa, mutta käytännössä harvoin vaatimaton luonne asuu komeissa muodoissa. Tietysti se on mahdollista eikä mitenkään negatiivista.
Aina asiat eivät suju ihmisten kanssa kuin tanssi. Tarpeeksi monta
kertaa, kun lyö päänsä seinään oppii olemaan hiljaa, jos puhuminen vain
sotkee asioita. Kuvassa on miete, jonka ilmiöstä kirjoitin. Toinen
ajatuksen poikanen oli se, että
Jollakin ei ole älliä kyseenalaistaa mitään,
mutta vasta viisaalla on käsitys siitä,
milloin on älytöntä jatkaa kyseenalaistamista.
Siinäpä sitä onkin oppimista, kun niin helposti tekisi mieli sanoa takaisin. Siihen on kuulemma oikeus ja melkeinpä velvollisuus: ei saa jäädä jalkoihin. Ajatukset ovat toissapäiväisiä.
Lauantaina 30 päivänä huhtikuuta 2011
Odottavatko pilvet minua
Patikoin iltakahdeksan maissa kauppakeskukseen. Huomasin Länsirannan suunnassa mahtavan pilvirykelmän. Pelkäsin vähän, että muodostelma ehtisi hajota pienempiin osiin ennen kuin pääsen kaupasta. Totesin itsekseni: ”Odottavatko pilvet minua”?
Toteamuksessa oli jotain pysyvää ja runollista. Se sai minut liikuttumaan. Ehkä ihmisen ei kannattaisi sen suurempia linnoja maalatakaan kuin mitä luonto on valmis antamaan. Kun astuin kauppakeskuksesta ulos, sain ilokseni nähdä, että tilanne oli muuttumaton. Auringonsäteet siivilöityivät paksujen pilvien lomitse kuin ilmestys.
Valitettavasti kamera ei pysty välittämään tuota kokemusta niin kuin ihmissilmä. Tunnelma latistuu kuvassa. Muunsin värikuvan seepiaksi, koska se ilmentää sitä nöyryyttä ja rauhaa, mitä kuvatunlainen näky herättää ihmisessä.
Keskiviikkona 27 päivänä huhtikuuta 2011
Syöpäläinen
Syöpäläinen on melko pitkä pohdinta yhdenlaisesta ihmisestä ja tavasta, jolla syntyy diktaattoreita. Kollaasiin en halunnut kuitenkaan pitempää kuvausta. Ehkä joskus lisään koko jutun Tarinoita -sivulle tai luen sen ääneen.
Nyt on kuitenkin kuvan vuoro, kun vihdoin opin, miten kerrostaa omia piirustuksia ja digitaalisia elementtejä kuvankäsittelyohjelmassa. Uskon, että tulen harrastamaan tätä sekatekniikkaa enemmänkin tulevaisuudessa.
Tiistaina 26 päivänä huhtikuuta 2011
Kaikki Hiljaisia lauluja -äänitteen lauluni kuunneltaviss
Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen olen saanut kaikki Hiljaisia lauluja -äänitteen lauluni nettiin. Yritin laittaa ne hienosti soittolistaksi, mutta jostain syystä se ei onnistunut, vaikka kopioin koodin netistä ja se toimi kotikoneen palvelinympäristössä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tässä ei käynyt kuinkaan. Vierailijalle on ehkä kätevintä ladata laulut yksitellen koneelleen. Ilmeisesti soittolistakin on ladattava kotikoneelle. Ainakin se alkoi sellaista tehdä, vaikka oletin Flash Playerin soittavan laulut palvelimelta. Täytyy tutkia asiaa tuonnempana, jos vaikka löytyisi sellainen konsti, että musiikki tulisi suoraan palvelimelta. Tekijänoikeudellisista syistä sivustollani ei ole muiden tekemiä lauluja. Laulut on tarkoitettu yksityiskäyttöön. Kaupallinen käyttö ei ole luvallista.
Keskiviikkona 20 päivänä huhtikuuta 2011
Totuuden kala
Tummissa vesissä,
syvällä pinnan alla
ui totuuden kala.
Merkintä on muistivihkostani päivältä, 14.04.11. Totuuden löytyminen ei ole siis helppoa vaan vaatii paneutumista ja oman pään käyttämistä sekä kuulopuheiden hylkäämistä. Minä kai tuon parhaiten tiedän, kun vielä saman päivän iltana sorruin hätiköityihin johtopäätöksiin. Samalla huomasin, että totuus voi olla aivan pinnassa, mutta vedenkalvo sokaisee silmän.
Silti totuuden moni-ilmeneväisyys ei tee yllä olevasta mietteestä epäpätevää. Yleistähän on, että me ihmiset uskomme, mitä kuulemme tarkistamatta faktoja. Helppous on mieleemme varsinkin, kun se vielä yleisesti hyväksytään.
Maanantaina 11 päivänä huhtikuuta 2011
Ei minun tarvitse
Ei minun tarvitse
auringonlaskuja kuvata,
metsästää muistikortille.
Ne kuvaavat minua
illasta toiseen,
kunnes ne ovat
kokonaan minut
pyydystäneet,
tehneet osaksi
ikuista valoa.
Näin ajattelin eilen illalla, kun kävelin Länsirannalla, missä usein olen pyydystämässä kamerallani laskevaa aurinkoa. Niin, minä siinä touhussa otan lainaa, jonka maksan pian takaisin. Ei silti hassumpaa puuhaa, mieltä ravitsevaa.
Perjantaina 28 päivänä maaliskuuta 2011
Timantteja hangessa
Mieleeni muistui kaksikymmentä viisi vuotta sitten tapahtuneet asiat. Olin tuolloin opiskelemassa Korpilahdella. Menossa oli avioeroprosessi ja kaikki tuntui turhalta. Pimeä talvi säesti epätoivoisuuttani, mietin: selviänkö tästä. Silloin yhtenä myöhäisenä iltana, kun kävelin opinahjosta asunnolleni, näin hangessa kimalletta. Jääkiteet loistivat kuin timantit pimeässä, kun kuunvalo kävi niihin. Jostain syystä se teki minut käsittämättömän onnelliseksi. Tuosta välikohtauksesta, missä valo hyökkäsi pimeyttä vastaan, alkoi toipuminen elämään. Usein lähdin iltasella ulos kävelemään, etsimään jalokiviä. Niitä löytyi ja alkoi vähitellen näkyä vuorokauden ajasta riippumatta pinnoilla kuin pinnoilla.
Tapaus oli niin ihmeellinen, että se on pakottanut minut miettimään kaikkea uudesta näkökulmasta. Jotakin suurta ja voimakasta, joka pitää meistä huolta synkimmilläkin hetkillä täytyy olla olemassa. Aina ja kaikkialla se ei saa puheenvuoroa, mutta se ei sulje pois mysteeriä. Joskus pimeys kestää vain liian kauan ja pelastus myöhästyy. Minun tapauksessani se tuli kreivin aikaan. Odottaminen on kannattanut, kuten runossani kerron, on minusta tullut jo isoisä. Olisin vajaa tästä kokemuksesta ilman jäärihkamaa. Niin rihkamaa, sillä eipä hangen koruista kanissa paljoa makseta, ei niillä ole arvoa arjen maksuvälineinä.
Timantteja hangessa
Silloinkin joku
piti minut elossa,
kun avioero
repi maailmasta
kuiskien korvaan
unohduksen ihanasta
syvästä unesta.
Silloin kimalsi
lumessa kiteet
kuin timantit.
Ne toivat
takaisin elämään,
vähäpätöisimmistä
vähäpätöisimmät.
Ne saivat
odottamaan
ja sitten taas
toivomaan
ja ajan sivujen
kääntyessä
on tullut
minusta
isoisä.
En tiedä, tekeekö runo kunniaa tapahtuneelle. Onpahan hetki kuitenkin arkistoitu ja joskus se voi esiintyä paremmin edukseen, pukeutua koreampaan asuun. Tosin ehkä on parasta, että vaatimaton sävy ja asu ovat esillä. Se vaatettaa kontrastia. Liika hangen koristelu voisi viedä pieniltä jalokiviltä särmän.
Perjantaina 25 päivänä maaliskuuta 2011
Suntuubin palvelimella olevan kotisivuston poisto
Olen ryhtynyt tutkimaan, miten saisin kotisivustoni pois Suntuubin palvelimelta niin, ettei sen osoite enää näkyisi hakukoneissa. Olen myllännyt netissä eri instansseja, mutta tyhjentävää vastausta en ole saanut. Siksi lähetin tänään Suntuubin tukipalveluun sähköpostiviestin. Kysyin, poistuvatko sivujen tiedot myös hakukoneista samalla, kun ne poistetaan Suntuubista. Ilmeisesti eivät, mutta ehkä heidän vastauksensa selvittää jatkotoimia minulle.
Outoa, että minulla on hiukan haikea mieli. Tulihan Suntuubilla oltua yli kolme vuotta ja yleisestä käytännöstä poiketen heidän tukikeskuksensa vastaili kysymyksiin kiitettävästi. Yleensähän nettifirmoista ei kuule hiiskaustakaan. Keskustelin tukihenkilöiden kanssa tulevaisuudennäkymistä, mutta Suntuubi ei mahdollista tietokantojen käyttöä. Näin minun oli hankittava oma virtuaalipalvelin. Tästä olen ehtinyt jo mainitakin.
Uskon, että tämän kuun loppuun mennessä Suntuubi on historiaa ja vierailijoiden on hiukan helpompi hahmottaa, mistä ja miten pääsee tutustumaan minuun ja tuotteisiini. Mikrobitin tilaajana minulla on ollut kotisivu heidänkin palvelimella, mutta saanen sen pois sieltä lähiaikoina. Tietysti sivustoja poistelisi muutamassa kymmenessä sekunnissa, jos ei lainkaan välittäisi siitä, miltä perkaaminen näyttäisi. Hakukoneista tiedot eivät lähdekään hetkessä. Tämä on huomioitava. Ainakin itseäni ärsyttävät suunnattomasti linkit, jotka eivät toimi tai jotka eivät ohjaa toimivaan kotisivuosoitteeseen.
Jatkan pohdintojani taas tuonnempana, kun minulla on jotain uutta kerrottavaa liittyen web-sivujen hallintaan tai muuhun aiheeseen. Uutta tämänpäiväisessä oli se, että haluan Suntuubin sivut pois mahdollisimman pian, kun vielä muutama päivä sitten kaavailin niiden pitämistä pilvessä maalis-huhtikuun loppuun. Lukuisat sivut hakutuloksissa kuitenkin ovat hämmentäviä. Riittää vallan mainiosti, että minulla on varsinainen kotisivu ja suomenkielinen sekä englanninkielinen blogi. Näitäkään en pitäisi erillään, mutta minun web-osaamiseni ei ole sitä luokkaa, että osaisin rakentaa itsellisen blogin. Taas valmiin blogialustan käyttäminen tekisi sivustani lähinnä blogin, johon on sitten laitettu lisukkeita: ääntä ja kuvia. Sitä vartenhan minun ei olisi tarvinnut vuokrata lisää tallennustilaa. Sitähän saa ilmaiseksi esimerkiksi Wordpress.comista.
Keskiviikkona 23 päivänä maaliskuuta 2011
Oman rajallisuutensa kieltäminen on hyödytöntä
Olin eilen kaverini luona. Tutkimme JavaScript-mallikoodinpätkää. Koodin tarkoitus oli laskea kaksi lukua yhteen ja antaa summa. Tämän piti tapahtua niin, että ensimmäiseen tekstikenttään kirjoitetaan ensimmäinen yhteenlaskettavista luvuista ja toiseen ruutuun toinen yhteenlaskettavista. Näiden summa oli määrä näkyä kolmannessa tekstiruudussa, kun Summa-painiketta klikataan hiiren kursorilla. Vaikka kirjoitimme malliesimerkin huolella Windowsin Muistio-ohjelmaa käyttäen, mitään ei tapahtunut selaimessa, kun painoimme Summa-painiketta. Visuaalisesti kaikki oli kunnossa, sillä JavaScript-koodin yhteydessä kentät ja painikkeen luonut HTML-koodi toimi.
Emme saaneet ongelmaa ratkaistuksi, vaikka monta tuntia tutkimme muita malliesimerkkejä, joita löysimme netistä ja muutamasta oppikirjasta. Kotona sitten avasin tietokoneen ja selailin toista koodinpätkää, jossa laskettiin kaksi lukua yhteen. Ihmettelin, miksi en ollut huomannut käyttää tätä koodia ensimmäisen koodin virheiden selvittämiseen jo kaverini luona. Vilkaisimme nimittäin tätä toista esimerkkiä jo ystäväni luona. Jotenkin energiani keskittyi siihen, että kiinnitin valtavasti huomiota oppimateriaalin huonoon suomen kieleen. Myös ystäväni sanoi, ettei ymmärrä käytettyä kieltä.
Nyt aamulla, kun tein merkintöjä eilisillasta päiväkirjaani, tuumasin, että joku ei ole nyt kohdalla. Olenhan ystäväni kanssa ja yksikseni yrittänyt ratkoa web-ohjelmointiin liittyviä asioita jo jonkin aikaa enkä ole päässyt puuta pitemmälle. Minun oli pakko katsoa itseäni peilistä ja todeta, että vika on minussa. Oivaltamiskykyni ei riitä teknisten ratkaisujen ymmärtämiseen. Oivallus oli antanut odottaa itseäni, koska aivan oikeutetusti paneuduin oppimateriaalin huonoon suomen kieleen, mutta sitä samaa materiaalia käyttämällä tuhannet ihmiset ovat opetelleet koodaamaan. Sitä paitsi ei ole olemassa mitään muuta materiaalia kuin se, mikä on saatavilla. Kaikki on julkista eikä salaista koodaamisen sala-arkkua ole olemassa.
Olin oikeastaan helpottunut havainnostani. Kun olin sanonut, että en vain ymmärrä kaikkea lukemaani, se ei tuntunut pahalta. Havainto vapautti minut ajattelemaan, että voin kyllä edelleen jatkaa koodaamisen opiskelua, mutta menisi vielä pitkään ennen kuin osaan soveltaa lukemaani kotisivuillani. Näin minun ei kannata käyttää web-ohjelmoimisen opiskeluun kaikkea aikaa vaan minun on hyvä paneutua kirjoittamiseen ja valokuvaukseen. Kaiken kaikkiaan tämä ei välttämättä ole huono lähtökohta. Ohjaahan se minut myös niille alueille, jotka ovat minulla vahvempia kuin tekninen osaaminen. Ei voi olla mieltä, että käytän aikani vain sellaiseen, mitä en osaa tai mitä en ainakaan hetkessä opi.
Luonteeni tuntien minun on vaikea pysyä erossa asioista, joita en osaa. Minun polttelee ratkaista asiat heti ja kerralla. Toisaalta se on hyvä piirre, mutta se voi olla myös epärealistinen tekijä. Kerralla kaiken ratkaiseminen sotii myös elämän logiikkaa vastaan, sillä mikään ei maailmassa ole koskaan valmista. Jokainen päivä aloittaa samat asiat alusta, mutta näkökulma vaihtelee. Tässä asetelmien kaleidoskoopissa pärjää parhaiten ihminen, jonka elämää muutokset eivät sekoita vaan tekevät siitä hänelle mielenkiintoisen. Hän osaa lähestyä vaihtelevuutta omista vahvuuksistaan käsin ymmärtäen sen, ettei koskaan ole silti valmis ja ettei sellaiseen kannata pyrkiä. Tänään opittu on jo huomenna vanhanaikaista.
Maanantaina 21 päivänä maaliskuuta 2011
Palautelomake ladattu palvelimelle
Kello on 00:31. Viisitoista minuuttia sitten latasin palautelomakkeen palvelimelle. Kahdeksan minuuttia sitten lähetin viestin palvelimelta käyttäen lomaketta. Lomakkeen teksti lähti oikeaoppisesti eteenpäin, mutta ainakaan vielä en ole saanut kotikoneelleni postia. PHP-skriptissä, joka ohjaa lomakkeen toimintaa, on minun olemassa oleva sähköpostiosoite. Nykyisiä tilejä pystyn lukemaan kotikoneeltani.
En avannut vielä palvelin tiliä. Minusta olisi mukavaa, jos ja kun ei tarvitsisi mennä palvelimelle lukemaan palautteita vaan ne olisivat käden ulottuvilla. Pelkään, ettei tämä tule onnistumaan vaan tarvitaan palvelinkohtaiset SMTP-määritykset. SMTP on lyhennys sanoista Simple Mail Transfer Protocol. Tuota protokollaa käytetään viestien välittämiseen sähköpostipalvelimien kesken. Virtuaalipalvelimeni ei kaiketi osaa automaattisesti toimia.
Kello on jo 01:45. Alan uskoa, että minun on avattava palvelin tili.
Siinä on oma hommansa, joten keskityn siihen joskus tuonnempana. Otan
huomenna lomakkeen pois palvelimelta, kunnes uusi tili ja asetukset ovat
selvillä. Sitten lataan sen taas uudelleen. No, näin tällä kertaa.
Hyvää yötä.
Sunnuntaina 20 päivänä maaliskuuta 2011
Palautelomakkeen testailua
Viikonloppu on mennyt palautelomakkeen testailussa. Hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Torstaista lähtien olen kokeillut netistä löytämiäni PHP-skriptillä toteutettuja lomakkeita, mutta niissä on aina ollut jotain epätyydyttävää. Jos hallitsisin vähän paremmin koodausta, olisin tietysti voinut parannella valmiita skriptejä, mutta en edes yrittänyt moista. Syytä huoleen ei silti ole. Taidot kehittyvät vähitellen ja sain hyvää kokemusta tutkiessani muiden kirjoittamia koodeja.
Kokeileminen oli niin hidasta, että päätin kokeilla jotain ohjelmaa. Ensiksi kiinnostukseni kohdistui SWiSH Max 4 –flasheditoriin, mutta koska se on yli sadan euron hankinta luovuin ajatuksesta. Surullista, sillä voisin kohottaa sivujeni profiilia SWiSHin avulla monella tavalla. Aikani pähkäiltyäni asensin CoffeeCup Web Form Builderin koeversion koneelleni. Sillä homma alkoikin sujua aivan toiseen tahtiin kuin erilliskoodeilla.
Ensimmäinen Web Form Builder –ohjelmalla tehty lomake oli käytössäni puolessa tunnissa. Ainakin kotikoneelleni asentamalla Apache-serverillä se toimii moitteettomasti. Tämä ei tietysti vielä tarkoita sitä, että se toimisi ulkopuolisella palvelimella, mutta se on melko todennäköistä. Ohjelma olisi kuitenkin ostettava ennen tiedostojen lataamista palvelimelle. Ehkä onnistuisin lähettämään koeversiosta tavaraa nettiin, mutta niitä seuraisi ilmoitus koeversiosta. Lisäksi maksamattomien ohjelmien hyötykäyttö on periaatteitteni vastaista.
Koeversio toimii vielä yli kaksi viikkoa, joten minulla on aikaa tehdä päätös myöhemmin. Jotenkin vielä haikailen flasheditoria, koska sillä voisi tehdä myös valikot ja sivujen layoutit. Tietysti se on kolme kertaa kalliimpi kuin Web Form Builder, mutta jälkimmäinen kattaa vain lomakkeet. Miten vain, seuraavaksi pidän vapaata kotisivuun liittyvistä teknisistä kysymyksistä ja koetan rauhoittua. Ehkä hiljaisuus synnyttää muutaman uuden ajatuksen.
Torstaina 17 päivänä maaliskuuta 2011
Miten lausuttuna kuuluu
Olin eilen päivällä parin tunnin pyörälenkillä. Ilma oli otollinen hyville ajatuksille, joita kertoilin halvalle Nokian perusmallille. Siinä kun on minulle tärkeä äänitysmahdollisuus. Kirjoittamisen ohella olen alkanut käyttää sanelua materiaalin tallennusmuotona. Puhelimen ottaa nopeasti taskusta eivätkä ajatukset ehdi omille teilleen vaan muistikortille.
Valokuvasin reissullani Alatornion kirkkoa ja sen läheisyydessä olevaa lumen raskauttamaa peltoa. Sieluni lepäsi mielihyvässä ja ajattelin, kuinka onnekasta, kun ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Hullua, miten sitä on aikoinaan hakeutunut kaikenlaisiin tilanteisiin ja seuroihin, vaikka tajusi, että siitä seuraa vain itku ja hammasten kiristys. Kumppani piti olla, kun muillakin oli.
Luin koneelle seuraavaa:
Sinussa on kaikki vastatuulen ainekset
ja kostea painava ilma.
Minä olen tyynen kelin mies.
Mitä meistä syntyisi?
Sähköä ja salamoita.
Ketä se ilahduttaisi?
Sivustakatsojia.
Kaukaa katsottuna elämä on komedia niin kuin Aristoteles-vainaa ruukasi sanoa. Läheltä se on tragedia. Sitä kun halusi yrittää mahdotonta, mikä on varmasti välttämätöntä. Muuten ei osaisi arvostaa pientä rauhan hetkeä hangen ja auringon kylvyssä.
Tiistaina 15 päivänä maaliskuuta 2011
Erillinen aloitussivu
Lisäsin erillisen aloitussivun palvelimelle. Se johdattaa ihmiset suoraan suomenkielisille sivuilleni tai englanninkieliseen blogiini. Tällaiselle ei sinänsä olisi ollut minun puolestani tarvetta, mutta hakukoneilla saattaa olla vaikeuksia kehyksien indeksoimisen kanssa. Nyt tätä ongelmaa ei ole, koska aloitussivua ei ole upotettu kehyksiin niin kuin varsinaiset suomenkieliset kotisivuni, jonne aloitussivulla olevaa suomen lippua klikkaamalla pääsee.
Vähän aikaa sulateltuani muutosta, niin ei se ainakaan huonontanut kokonaisuutta. Varsinkin englanninkielisiä vierailijoita aloitussivu palvelee. Aikaisemmin heille ei ollut varattuna kuin Linkit-kategorian In English-alikategoria kotisivujeni valikossa. Sinne he tuskin olisivat osanneet mennä kuin sattumalta, vaikka Linkit- ja Links-sanat muistuttavatkin toisiaan. Englannin lippu on selvä osoite heille.
Nyt ei sitten kuin taas jännittämään, olenko tehnyt kaiken oikein ja toimivatko uudistukset palvelimella samalla tavalla kuin kotikoneella. Yleensä epäonnistumisiin on syynä malttamattomuus, kun sitä haluaisi nopeasti kaiken olevan tip top -kunnossa. Silloin unohtaa kopioida jonkun kuvan oikeaan kansioon. Kotikoneellahan laiminlyönti menee läpi, koska selain osaa hakea kuvan, mistä vain kotikoneelta, mutta palvelimellahan ei ole muita tiedostoja kuin ne, jotka sinne lataan.
Sunnuntaina 13 päivänä maaliskuuta 2011
Kotisivun kokoamista
Olen valvonut koko yön tämän merkillisen asian parissa. Tämä vie mukanaan. Onneksi pääsen pian siihen, ettei minun tarvitse kuin tuottaa materiaalia. Silti oppimista piisaa. Virtuaalipalvelimelle, josta luet tätä sivua, on mahdollista saada tietokannat, vieraskirja, soittimet ja palautuslomakkeet sekä kävijätilastot diagrammeineen. Niiden käyttö edellyttää PHP-koodiin ja SQL-kieleen perehtymistä. Siinä puuhassa mennee aikaa, joten alan aivan yksinkertaisesta sivusta, jossa ei ole vielä käytetty palvelin puolen koodia vaan pelkkää HTML:ää ja tyylipohjia.
Vieraskirjat ja palautelomakkeet niin kuin myös kävijälaskuri kuulostavat ja näyttävät hienoilta, mutta ei niillä ole niin paljon käyttöä kuin luulisi. Minulla oli vieraskirja sivullani, joka oli vieraalla ilmaispalvelimella, Suntuubi, kolme vuotta. Tuona aikana sinne ei ilmestynyt kuin kymmenkunta kirjausta, vaikka laskurin mukaan käyntejä tuona aikana oli yli 20.000. Palautelomake siellä oli viimeiset kuusi kuukautta, mutta en ottanut vastaan yhtään palautetta. Ennen Suntuubia minulla oli sivut Soneran palvelimella. Sieltä sain muutaman kommentin.
Tällä hetkellä minulla on suomenkielinen ja englanninkielinen blogi WordPress.comissa. Ehkä jätänkin ne sinne, vaikka virtuaalipalvelimelle olisi mahdollista asentaa WordPress-ohjelma. Sen avulla blogin liittäminen suoraan omalle sivulle on mahdollista. Layoutin kannalta se voi kuitenkin olla hankalaa, koska silloin muut kategoriat pitäisi sovittaa WordPress-blogin ulkomuotoon. Sivusta tulee enemmän tai vähemmän laajennettu blogialusta eikä se ole välttämättä persoonallista. Tietysti hakutoiminnat ovat omaa luokkaansa WordPressissä. Tässä minun alkeellisessa versiossa ei ole mahdollista kuljettaa mukana kuukausien muistiinpanoja vaan vanhemmasta päästä on materiaalia pudotettava pois, että jonkinlainen järjestys säilyy. Nettipäiväkirjani on kuitenkin oiva paikka kertoa tuoreista asioista ja tulevista aikeista, joten tarvitseeko siinä ollakaan niin ajallisesti kauaksi taaksepäin tähyävää aineistoa.
Syy miksi haluan aloittaa tämän sivun kanssa heti enkä viidestoista päivä, on siinä, että Suntuubin sivuston mainokset kasvoivat ja lisääntyivät kuin sienet sateella. Välillä omaa sivua ei nähnyt mainoksia alta ja lomasta. Sellainen ärsyttää ennen kaikkea vierailijaa, joka ei varmasti vaivaudu montaa kertaa avaamaan sivustoa. En minäkään jaksaisi moista. Ihmisillä on kiire ja kaikki turha, joka vie heidän aikaansa, on erikoisen ärsyttävää. Sitä paitsi se sekamelska oli epäesteettistä. Sitä ei ollut mukava katsella. Toivottavasti en ole nyt sitten pelkistänyt liikaa sivujani, kun kerrankin pääsin itse määräämään, missä kaappi seisoo. Itse pidän selkeästä ja siitä, että itse asia on parhaiten esillä ja kaiken muun tilbehöörin pitää tukea luettavuutta eikä päinvastoin. Kuvia ja animaatioita ja värejä voisi tietysti lisätä loputtomiin, mutta onko se tarkoituksenmukaista. Välillä tuntuu, että netissä unohdetaan se, että ihmiset hakevat ensisijaisesti selkeyttä ja helppoutta elämässään. Olenko minä onnistunut siinä? Sen sinä päätät.
